Selkäydinhoito ja -näyte

Leukemiaa sairastava kohtaa syöpämatkallaan ainakin kolmenlaisia toimenpiteitä. Selkäydinhoitoja, selkäydinnäytteitä ja luuydinnäytteitä. Kaikki mainitut toimenpiteet ovat sellaisia, joihin ei normaalisti kovinkaan usein törmää, paitsi hoidettaessa Hematologisia sairauksia. En ole puhunut instagramissa toimenpiteistä kovinkaan tarkasti tai syväluotaavasti, koska siihen vaaditaan melko paljon informaatiota. Mäkään en kaikkea tiedä, tai edes voi tietää, koska en ole opiskellut kyseisiä asioita. Potilaana kuitenkin tietää tapahtumien kulun toimenpiteessä ja jonkin verran siitä, mitä niissä konkreettisesti tapahtuu. Oon jonkin verran saanut kysymyksiä niihin liittyen, joten tänään ajattelin kertoa selkäydinhoidosta ja -näytteestä. Luuydinnäytteestä kerron sitten toisessa postauksessa, jotta postauksien pituus pysyy maltillisena.

Selkäydinhoidossa selkäydinkanavaan laitetaan ohuella neulalla jotakin sytostaattia, potilaasta riippuen. Mun tapauksessa laitetaan aina metotreksaattia. Lääkettä laitetaan selkäydinkanavaan, koska joissakin akuutin lymfaattisen leukemian tapauksissa tauti saattaa levitä keskushermoston kautta aivoihin ja muodostua sitä kautta neurologiseksi taudiksi. Mun selkäydin on koko sairastamisen ajan ollut puhdas syöpäsoluista, mutta hoito suoritetaan joka tapauksessa, koska syöpäsolut voivat levitä keskushermostoon missä tahansa vaiheessa tautia. Hoitamalla etukäteen, voidaan ehkäistä mahdollinen leviäminen. Se, onko tauti levinnyt keskushermostoon ja onko leukemian lisäksi mahdollisesti myös neurologinen tauti, selviää selkäydinnäytteestä. Multa on otettu muistaakseni kaksi selkäydinnäytettä puolen vuoden aikana. Selkäydinhoitoja tehdään mulle huomattavasti useammin. Käytännössä toimenpiteiden eteneminen ei eroa toisistaan sen suuremmin. Kun selkäydinhoidossa pistetään lääke selkäytimeen, -näytteessä puolestaan valutetaan selkäydinnestettä näytteeksi ja laboratoriohoitaja käsittelee sen.

Hoidon alussa hoitaja valmistelee tarvittavat välineet steriilille pöydälle, josta lääkärin on sitten helppo ottaa kaikki tarvittava. Potilaalle annetaan mahdolliset esilääkkeet ennen hoidon aloittamista. Itse käytän Oxanestia suoneen ja Diapamia. Määriä en rehellisesti sanottuna muista. Seuraavaksi potilas asetetaan hyvään asentoon. Hoito tehdään joko istuma-asennossa niin, että potilas istuu sängynlaidalla jalat tukevasti tuolilla tai jakkaralla ja peppu noin sängyn keskikohdassa, tai kylkiasennossa. Kylkiasennosta en voi kertoa sen enempää, sillä mä oon ollut jokaisessa toimenpiteessä istuvassa asennossa. Mulle se on toiminut parhaiten. Seuraavaksi lääkäri tunnustelee potilaan selkää ja selkänikamia, jotta löytää sopivan kohdan pistää. Lääkäri merkitsee kohdan painamalla sitä kynnellä ja tämän jälkeen hoitaja laittaa ensin selkään suojakalvon, jossa on reikä keskellä ja puhdistaa reikäalueen punaisella desinfiointiaineella. Desinfiointiaine on väriltään punaista, jotta hoitaja ja lääkäri näkevät, mikä kohta on puhdistettu ja mikä ei. 

Puhdistamisen jälkeen lääkäri puuduttaa ihon puudutuspiikillä, jos potilas on näin toivonut. Puudutus ei poista koko kipua toimenpiteestä, mutta se auttaa vähentämään sitä. Puuduttamisen jälkeen odotellaan hetken aikaa, että aine vaikuttaa. Lopulta lääkäri kokeilee toimenpideneulalla ihoa, että onko se jo puutunut. Jos on, lääkäri alkaa pistämään neulaa syvemmälle ja hakemaan selkäydintä nikamien välistä. Toimenpiteen aikana potilaan tulee pyöristää alaselkää mahdollisimman paljon, jotta selkänikamien väli aukeaa ja neula löytää helpommin tiensä selkäytimeen. Jos neula menee liikaa oikealle, se tuntuu mulla oikeassa lonkassa kovana vihlaisuna. Sama tapahtuu vasemmalla puolella neulan kääntyessä liikaa vasemmalle. Lääkäriä helpottaa, jos potilas kertoo missä kipu tuntuu, koska tällöin hän osaa suunnata neulaa oikeampaan suuntaan. Kyseinen paikan hakeminen saattaa kestää pitkään ja pistämistä voidaan joutua kokeilemaan useammasta kohtaa ennen, kuin neula saadaan selkäytimeen asti.

Lopulta, kun lääkäri onnistuu saamaan neulan selkäytimeen, toimenpide on lähes kokonaan ohitse. Tässä kohtaa selkäydinkanavaan laitetaan joko lääke, tai sieltä valutetaan selkäydinnestettä näytteeksi. Nämä kaksi toimenpidettä eivät tunnu mitenkään erilaisilta, neula on paikoillaan selässä, eikä mitään yleensä tunnu. Joskus lääkkeen laitto saattaa tuntua pienenä vihlontana alavartalossa, mutta useimmiten se ei tunnu miltään. Viimeiseksi lääkäri ottaa neulan pois selästä ja hoitaja pääsee laittamaan laastarin paikoilleen. 

Aina selkäydinhoidon ja -näytteenoton jälkeen on kaksi tuntia kestävä makuutus. Makuutuksessa potilas makaa tasaisella sängyllä vaakatasossa ensimmäisen tunnin ilman tyynyä ja toisen tunnin tyynyn kanssa. Kun selkäytimeen pistetään neula, se tekee käytännössä reiän selkäydinkanavaan ja -nesteeseen. Jos toimenpiteen jälkeen nousee suoraan pystyasentoon, neste ei pääse tasaantumaan normaaliksi ja selkäytimeen saatetaan joutua laittamaan niin sanottu veripaikka potilaan omasta verestä. Tämä kuitenkin pyritään välttämään toimenpiteen jälkeisellä makuutuksella. Jos selkäydinneste ei pääse tasaantumaan kunnolla, se voi aiheuttaa kovaa päänsärkyä ja pahoinvointia, jonka pitäisi mennä ohi kahden viikon aikana. Mä oon pääasiassa säästynyt hoidon jälkeiseltä päänsäryltä, koska olen aina maannut sen kaksi tuntia. Viimeisimmällä kerralla päänsärky tuli kuitenkin siitä huolimatta. Särky ja pahoinvointi kesti mulla noin viikon verran ja se oli oikeasti todella kovaa. Pahinta oli, etteivät tavalliset kipulääkkeet auttaneet siihen. Opioidit auttoivat jonkin verran, mutta kipu puski silti läpi. Lopulta oireet menivät kuitenkin itsestään ohi. 

Tällaisia ovat selkäydinhoito ja -näyte. Jos jäi jotain kysyttävää aiheeseen liittyen, voi kysyä kommenteissa tai instagramissa @nuppulinnea. Vastailen niihin sitten. Postaustoiveita saa myös esittää.

<33 Nuppu